Mikä on GHG-protokolla?

Greenhouse Gas (GHG) Protocol on maailman laajimmin käytetty viitekehys kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen ja hallintaan. Sen kehittivät yhteistyössä World Resources Institute (WRI) ja World Business Council for Sustainable Development (WBCSD), ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2001. Sittemmin siitä on tullut kansainvälinen standardi yritysten hiililaskennassa.

GHG-protokollan ydin on tarjota yhteinen kieli ilmastovaikutusten arviointiin. Samoin kuin taloushallinnon standardit mahdollistavat yritysten taloudellisen tuloksen seurannan ja raportoinnin johdonmukaisesti, GHG-protokolla antaa säännöt ja ohjeet päästöjen laskemiseen. Tämä takaa, että tulokset ovat läpinäkyviä, vertailukelpoisia ja luotettavia toimialasta, alueesta tai raportointijärjestelmästä riippumatta.

Viitekehys kattaa kuusi kasvihuonekaasua, jotka on tunnustettu Kioton pöytäkirjassa: hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), dityppioksidi (N₂O), fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF₆). Päästöjen alkuperän hahmottamiseksi protokolla toi käyttöön nyt laajasti omaksutut Scope 1, 2 ja 3 -käsitteet.

Scope 1: Suorat päästöt

Scope 1 sisältää kaikki kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät suoraan yrityksen omistamista tai hallinnoimista lähteistä. Näitä on helpoin mitata, sillä ne tapahtuvat organisaation sisällä.

Esimerkkejä:

• Yrityksen omien ajoneuvojen polttoaineenkulutus.
• Poltto kattiloissa, uuneissa tai turbiineissa.
• Teollisten prosessien päästöt.

Tiivistetysti: jos yritys hallitsee päästölähdettä, se kuuluu Scope 1:een.

Scope 2: Epäsuorat energiaperäiset päästöt

Scope 2 kattaa epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen käyttämän ostetun energian tuotannossa. Vaikka päästöt syntyvät voimalaitoksessa eivätkä yrityksen tiloissa, ne kohdistetaan energiaa käyttävälle yritykselle.

Tyypillisesti tämä sisältää:

• Ostettu sähkö
• Ostettu lämpö, höyry tai jäähdytys.

Scope 3: Arvoketjun päästöt

Scope 3 on laajin kategoria, ja se kattaa kaikki muut epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena hankintaketjussa (upstream) ja tuotantoketjussa (downstream).

• Upstream: ostetut tavarat ja palvelut, pääomahyödykkeet, kuljetus, jätteet, liikematkat ja työmatkat.
• Downstream: tuotteiden käyttö, loppukäsittely, jatkokuljetus, investoinnit ja franchising.

GHG-protokolla jakaa yrityksen Scope 3 -päästöt 15 kategoriaan.

• Ostetut tavarat ja palvelut
• Pääomahyödykkeet
• Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot
• Hankintaketjun kuljetus ja jakelu
• Toiminnan jätteet
• Liikematkat
• Työntekijöiden työmatkat
• Hankintaketjun vuokrattu omaisuus
• Toimitusketjun kuljetus ja jakelu
• Myytyjen tuotteiden jatkokäsittely
• Myytyjen tuotteiden käyttö
• Myytyjen tuotteiden loppukäsittely
• Toimitusketjun vuokrattu omaisuus
• Franchising
• Investoinnit

Nämä kategoriat auttavat raportoimaan johdonmukaisesti ja tunnistamaan, missä arvoketjun merkittävimmät päästövaikutukset syntyvät. Näiden kategorioiden mukaan raportoidaan Scope 3 -päästöt myös VSME-raportilla

Koska Scope 3 kattaa koko toimitusketjun ja tuotteiden elinkaaren, sen mittaaminen ja vähentäminen edellyttää yhteistyötä toimittajien, asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa.

Ailan hiililaskurilla hiililaskenta on helppoa ja läpinäkyvää

Julkaisimme Ailan CO₂-laskurin helpottamaan yritysten hiililaskentaa ja täydentämään Ailan VSME-raportointityökalua. Ailan hiililaskurilla ja sen sisältämien valmiiden päästökertoimien avulla päästöjen laskenta GHG-protokollan mukaisesti on helppoa ja läpinäkyvää.

Ota Ailan hiililaskuri käyttöön vaikka heti!